Rohkeus2.0 vs. Osaaminen

Mistä osaaminen koostuu? 

Tiedoista ja taidoista. 

Näin on. Tätä on kerrottu aikojen alusta. Suurimmalla osalla koulutuksen saaneista ihmisistä on varmasti riittävä tietopohja, joka toki karttuu samoin kuin taidotkin, kokemuksen lisääntyessä. 

”Työ tekijäänsä opettaa”.  Erinomaista. 

Kun lisätään osaamisportfolioon edellä mainittujen lisäksi Näkemys, niin aletaan olla lähellä ydintä. Näkemyksellä tarkoitetaan jotakuinkin erilaisten vuorovaikutuksessa keskenään olevien kokonaisuuksien suhteiden ymmärtämistä ja ymmärryksen jälkeen myös ehdottomasti –hyödyntämistä. Tämä ei ole lainkaan niin helposti sanottu kuin tehty. Ei siellä päinkään. Mutta jos ei edes kurkista, ei kannata väittää nähneensä.

Joillakin meistä tuntuu olevan luontaisemmin enemmän näkemyksellisyyttä kuin toisilla, mikä voi luoda kilpailuetua. Tässä ollaan siis aivan ytimessä. Tämä on juurikin se asia, joka ei ole kunnossa 99,9% ihmisiä: Vauhti joka nyt on päällänsä ei valitettavasti anna minkäänlaista armoa: Jos et pysty käsittämään, miten maailma toimii, olet ulkona. Harmillista, mutta totta. Tätäkin osaamista (ei siis ominaisuutta), kuten kaikkia osaamisen osa-alueita voi kehittää, joten 99,9%:lla meistä on todellakin kiire. Pian juna lähtee. Tai Virginin avaruusalus. Tai vetyleipäkone.

Rohkeus on osaamisen ilmentymä.  Tämä on asia, jota kannattaa todella pohtia sen sisäistääkseen. Ihminen voi siis ominaisuuksiensa perusteella olla osaava, ilman tutkintomaailman kompentenssia. Mahtavaa. Toki myös se asia on tämän syksyn aikana vahvistunut ainakin itselleni, että ne ihmiset, jotka hankkivat sitä kuuluisaa kompentenssia myös koulutuksen kautta kertovat itsestään sitä kautta paljon enemmän kuin äkkiä voisi kuvitella. Koulutuksen tuoma osaaminen on kriittinen kilpailutekijä, ei ainoa, mutta yksi tärkeimmistä. 

Pisa-tutkimusten viimeaikaisista tuloksista huolimatta meillä Suomessa on aina tavoiteltu ilmeisen onnistuneesti "tietoja ja taitoja". Niitä on myöskin saatu. Kukaan ei voi väittää, etteikö koulujärjestelmä tuota osaamista kuten koulujärjestelmä voi sitä tuottaa: Teoriapainotteisesti. Kukaan ei myöskään voi tulla sanomaan perustellusti, että suomalainen ammattimies ei osaa hommaansa. Sähkömies osaa tehdä sähköt, putkimies putket ja niin edelleen. Jep- poikkeus vahvistaa säännön, mutta tiedät mitä tarkoitan.

Eli meillä on 50% osaamisesta hallussa. Lasi on siis puoliksi täysi? Vai puoliksi tyhjä..

Näkemyksen systemaattinen kehittäminen ei kuulu tietääkseni minkään kouluasteen opintosuunnitelmaan, vai kuuluuko? Entäs rohkeuden kehittäminen? 

Heh- "miten näitä edes voi kehittää?" 

Luulen että voi, mutta ensin opettajasta on tehtävä oppilas, pelkurista rohkea. 

Kuitenkin: Molemmat näistä asioista jäävät maassamme perinteisesti insinööri-ajattelun jalkoihin. Toivottavasti eivät enää kauaa, koska ilman tämän "puolikkaan" käyttämistä annamme juuri riittävän etumatkan muihin ja jäämme siinä tapauksessa lopullisesti kyydistä. 

Viime aikoina on opittu, että useammat yrittäjät ja yritykset ovat matkan varrella epäonnistuneet ennen onnistumistaan. Aiheesta on kirjoitettu ansiokkaasti lukuisia kirjojakin. 

On eri asia olla pelkäämättä epäonnistumista ja sitä kautta päätyä onnistumaan, kuin systemaattisesti pyrkiä epäonnistumiseen. 

Tämä on nyt syytä sisäistää kun lähdetään tukka putkella uuden "start upin" puikoissa kohti jumalattomia rikkauksia. Epäonnistuminen ei ole tavoite, vaikka kuka mitä muuta väittäisi. Onnistuminen on tavoite. Onnistumisen tavoittelu voi joskus johtaa epäonnistumiseen, mutta se kuuluu asiaan eikä sitä kannata murehtia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asiaan pitäisi kuitenkin varautua.

Ps. Aikaisempi blogini herätti mukavaa keskustelua.  Lähinnä tuo Yrittäjien järjestäytymiseen liittyvä pohdinta. Näyttää siltä, että asian taakse ollaan saamassa merkittävä määrä ihmisiä yli puoluerajojen. Vauhtia hankkeen käynnistämiselle on tuonut muun muassa keskustelu pienyrittäjän verotuksen järjettömästä ja kohtuuttomasta jyrkentymisestä. 

Hyvää asiaa täytyy viedä siis systemaattisesti eteenpäin. Tervetuloa mukaan.

Voiton vie se, jonka asiat ovat järjestyksessä. Sitä sanotaan onneksi. Tappio on varma sille, joka ei ajoissa ryhdy tarpeellisiin varotoimiin. Sitä nimitetään huonoksi onneksi” –Roald Amundsen, The South Pole.

Jarkko Haukijärvi
jarkko@ylojarvenkauppahuone.fi
pisnes.blogspot.com

”There is a sure way to avoid criticism. Be nothing and do nothing"