Ylöjärvellä 15.9.2013
Viiden lapsen isänä, viidellä eri toimialalla toimineena, nyt 50 ihmistä työllistävänä Yrittäjänä, sekä 500 aloittavan Yrittäjän kanssa maailmaa skannanneena, haluaisin nostaa esiin muutamia pointteja ympäröivästä maailmasta. Yritän ilmaista itseni lyhyesti. Toivon, että näistä herää ajatuksia ja keskustelua.
1. Missä on rohkeus?
Suurin haaste olemassa olevan noin 100.000 "puuttuvan yrityksen" rakentamisessa ei ole rahoituksen saannin vaikeus, ei taantuma, ei rekrytoinnin haasteet, ei edes markkinointiosaamisen puuttuminen. Suurin ongelma rohkeuden puuttuminen. Rohkeutta puuttuu sekä poliittisilta päättäjiltä, että yksittäisiltä toimijoilta. Rohkeutta puuttuu usein ihmiseltä, joka on haaveillut oman yrityksen perustamisesta vuosia ja sitä puuttuu monesti myös siltä, joka vuosien pyörittämisen rutinoimana ei uskalla tarttua muutoksen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Rohkeuden puute, eli pelko lamaannuttaa, kuihduttaa ja lopulta tappaa. Jos se ei tapa ihmistä, se tappaa busineksen. Suomessa innovoidaan paljon, mutta ei monesti edetä käytönnön toimenpiteisiin, eli liiketoiminnan tasolle. Meidän on siis keskittävä poistamaan pelkoa lisäämällä rohkeutta. Tsempataan eikä lytätä vaikka alkuun?
2. Tutkinto vs. Osaamisen ostaja - Osaamisen myyjä
Suomi on täynnä osaavia ihmisiä. Joillakin meistä on useampi kuin yksi korkeakoulututkinto, mutta ei kunnollista kokemusta työelämästä, tai toimimisesta Yrittäjänä. Toisaalta on ihmisiä, joilla ei ole tutkintoa lainkaan, mutta homma toimii ja business kukoistaa. "Sitten kun"- ajattelu liittyy tämän kirjoituksen otsikkoon 1. mutta kuvastaa myös Suomalaista tapaa toimia. Meillä arvostetaan ainakin toistaiseksi enemmän tutkintoa ´kompentenssia´, kuin vaikkapa muutaman konkurssin mukanaan tuomaa kivenkovaa osaamista. Tulevaisuus romuttaa tutkintoyhteiskunnan, koska jatkossa jokaisen kompentenssi koostuu osaamisesta, ei tutkinnosta. Meillä on jatkossa yhä enemmän monialaosaajia, jotka ovat kouluttautuneet laaja-alaisesti rakentaen juuri omanlaista kokonaisuuttaan tarjottavaksi työn ostajalle (entinen työnantaja).
3. "Suomi on menestyjä maa" ?
En halua kuulostaa tv-shopin imelähuuliselta kaverilta kun sanon tämän, mutta sanottavahan se on: Tekeminen poistaa pelon. Taisi olla Teemu Selänne, joka totesi jotenkin siihen suuntaan, että 100% laukaisematta jätetyistä kiekoista ei mene maaliin. Oli Teemu tai kuka hyvänsä, tämä kiteyttää koko asian: Vain tekemällä voi onnistua. Hmm, mikäs tässä sitten on ongelmana? Minäpä kerron. Ongelma on se, että tekemällä voi myös epäonnistua. Ja Suomessa voi kyllä epäonnistua ihan rauhassa, siihen jopa kannustetaan nykyään. Mutta jos epäonnistut, olet käytännössä paaria-luokkaan kuuluva epäihminen, surkea kolmannenluokan kansalainen, jonka on parempi painua omaan koloonsa, kuin vaikkapa saada uusi mahdollisuus.
Toisaalta puhutaan siitä, että me haluamme menestystä. Niin yrityselämässä, kuin urheilussa. Joku lanseerasi "Suomi on menestyjä maa"- konseptin. Jos nyt katsoo ihmisten suhtautumista tähän "menestykseen", voi aika helposti todeta, että ei me emme halua tai kaipaa menestystä, me odotamme ja pelkäämme epäonnistumista ja vihaamme epäonnistujia. Tässä on siis aivan megalomaaninen ero. Ehdotan, että alkaisimme ottaa mallia menestyjistä, emmekä kuluttaisi energiaa toisten asioiden vatvomiseen ja kateellisuuteen. Kuka on mukana? Ainakin kaikki Jenkit.
Suomi ei ole "menestyjä maa", Suomi on selkäänpuukottajien ja kateellisten valtakunta.
Suomessa eletään kulttuurissa, jossa innovatiivisuuteen kannustetaan, mutta yritysrahoitus on aivan naurettavalla tasolla ja kulttuurissa, jossa vain omavelkainen takaus on lähtökohtana pk-yrityksen rahoituksen saamiselle. Toisaalta on huojentavaa nähdä, että perinteisten rahoitusmahdollisuuksien rinnalle on nousemassa uusia tapoja saada riskirahoitusta. Business-enkeli (FIBAN) -kuviot ja uudet rahoituskanavat (esimerkiksi crowd funding) tulevat varmastikin kiinteäksi osaksi yrityskulttuuriamme. Onneksi. Osaltaan näiden avulla nousemme tältä osin keskiajalta 2000-luvulle. On hienoa nähdä, kuinka omassa liiketoiminnassaan onnistuneet ihmiset auttavat yrityksiä saamaan rahoitusta. Kunhan liikeidea on erinomainen. https://www.fiban.org
4. Missä on alaisosaaminen ja yksilön vastuu?
Aina puhutaan esimiesosaamisesta, tai oikeastaan siitä että sitä ei ole. En muista lukeneeni kirjoitusta, jossa olisi otettu kantaa alaisosaamisen tärkeyteen, sen puuttumiseen. On aivan tolkutonta vaatia ainoastaan esimiehiltä kivenkovaa sitoutumista ja -osaamista. Esimiehen tulisi aina olla saatavilla kun alainen kokee tukea tarvitsevansa. Esimiehen tehtävä on tsempata, luoda olosuhteet, kuunnella, ruotia, ohjata, vastata viikonloppuna sähköposteihin ja niin edelleen.
Jos organisaatiossa on jokin pielessä, se johtuu automaattisesti siitä, että omistajat eivät osaa, tai esimiehet eivät osaa.
Haluan nostaa toisen näkökulman: Mielestäni alaiset eivät osaa vähintään yhtä usein. Tai eivät halua, eivät motivoidu, eivät kykene. Omassa filosofiassani ihminen on oman onnensa seppä. Se joka uskoo lottoamisella rikastumiseen on typerys. Toisaalta en usko kokemukseni perusteella, että ihmistä, tässä yhteydessä alaista, voi motivoida jos ja valitettavasti kun, tämä ei halua motivoitua, halua oppia, tai halua tehdä mitään muutakaan kuin nauttia palkansaajana eduista, joita kohtuuttoman suuren vallan matkan varrella saanut AY-liike on hänelle järjestänyt. Sairaslomaa saa jos siltä tuntuu, tai jos esimies ei ymmärrä, ei tue, ei kuuntele, ei tee mitä vaaditaan ja niin edelleen. Kun vien lapsia harrastuksiin, kuulen muiden isien kilvan kehuvan, kuinka "olen neljättä viikkoa saikulla selästä". Järjestelmä, eli ihmisten asennoituminen antaa mahdollisuuden olla samaan aikaan kykenemätön työntekoon vaikka jääkiekko tai sulkapallo kyllä sujuu entiseen tapaan.
Haluan nostaa pöydälle ajatuksen siitä, että mitäs jos yksilö alkaisikin ottaa vastuuta omasta elämästään, omasta voimaantumisestaan (tai sen puutteesta), omasta energiatasostaan (tai sen puuttumisesta), omasta motivoitumisestaan. Siis osaltaan vastuuta näistä. Nyt on suoraan kiellä siis sitä, että esimiestyö on tärkeää jne jne, vaan haluan tuoda toisenlaisen näkökulman tähän, oli se sitten kuinka poliittisesti arveluttavaa tahansa. Työnantaja on velvoitettu järjestämään työterveyshuollon, maksamaan sairasajan palkan, hankkimaan ja kouluttamaan sijaisen ja niin edelleen. Työntekijä voi tuhota terveytensä ja -työkykynsä lukuisilla eri keinoilla ilman että on vähääkään vastuussa seuraamuksista. Tämän on pakko loppua ja uskon että se kuuluisa tulevaisuus tuo meille tullessaan maailman, jossa yksilö joutuu ja saa ottaa osan vastuusta kannettavakseen. Ei siinä auta työnantajan maksama kuntosalikortti, jos samalla kuluu 2-3 askia tupakkaa päivässä tai viikonloput ollaan paikallisessa kaatamassa keskikaljaa kurkkuun. Ristiriita on massiivinen.
5. YRITTÄJIEN PUOLUE
"Suomessa on 322 232 yritystä (Tilastokeskuksen laskelma vuoden 2011 lopussa). Jos maa-, metsä- ja kalatalous jätetään pois, yrityksiä on 266 062. Niistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 247 785 eli 93,1 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 175 (5,7 %), keskisuuria 2 479 (0,9 %) ja suuryrityksiä 623 (0,2 %).
Yritysten 350 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (51 %) syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus BKT:sta on reilu 40 prosenttia.
Erityisesti pk-yritykset ovat lisänneet henkilöstöään viime vuosikymmenen puolivälistä. Uusista yrityksiin syntyneistä työpaikoista valtaosa on syntynyt pk-yrityksiin. "
Lähde: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/yrittajyyssuomessa/
Suomeen on saatava Yrittäjien Puolue välittömästi.
Suomen Yrittäjät Ry tekee äärimmäisen arvokasta työtä Yrittäjien asioiden eteen, mutta ei saa edelleenkään asiaan kuuluvaa päätösvaltaa esim. tulopolitiikasta keskusteltaessa. Näin ei voi jatkua. Kaikissa puolueohjelmissa lukee (en ole lukenut, mutta oletan), Yrittäjyyden olevan tärkeä ja kannatettava asia. Silti kukaan ei aja Yrittäjän asiaa kunnolla. Ei kukaan.
Ehdotankin, että keräämme porukalla tarvittavan äänimäärän, jotta asia saadaan hoidettua. http://www.vaalit.fi/15365.htm
Eiköhän tuosta 322 232 Yrityksestä 5000 nimeä saada paperille?
Oletko mukana?
Tässä alkuun ja keskustelun avaamiseksi ajatuksia pöydälle. Tulen kaiketi jatkamaan tätä listaa sopivassa tilanteessa, sillä lista on pitkä ja se täytyy saada oksennettua ulos.
Nyt vaipan vaihtoon kiirehtien ja lukijaa kiittäen,
Jarkko Haukijärvi
jarkko@ylojarvenkauppahuone.fi
pisnes.blogspot.com
”There is a sure way to avoid criticism. Be nothing and do nothing"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti